Ennen kuin paneudutaan itse vokaliisien harjoittamiseen, käydään lyhyesti läpi muutamia keskeisimpiä seikkoja, jotka koskevat kaikkia harjoitettavia vokaliiseja.
Vokalisaatio tarkoittaa laulamista vokaaleilla, ja Marchesi
kehoittaakin harjoittelemaan kappaleet laulamalla ne ensin läpi
italialaisella a-vokaalilla. Tällä tavalla saamme kukin tunteen
siitä, miten sävelet yhdistyvät toisiinsa, ja voimme harjoittaa
vaikeat paikat helpommin sulkematta kurkkua.
Sanat tuovat ääneen kuitenkin sävyjä, ja laulamiseen merkityksen,
joten mielestämme näitä vokaliiseja voi lähteä harjoittamaan
suoraan sanoilla, kunhan pitää mielessään sen, että kyse on koko
ajan legato-laulusta, ellei nuottiin ole merkitty varta vasten
jotain muuta.
Termi tarkoittaa siirtymistä äänestä toiseen selkeästi ja
yhtäkkisen spontaanisti katkaisematta ilman virtausta.
Siirtyminen tehdään kulkematta välissä olevien nuottien kautta.
Kun lauletaan sanoin, asettavat konsonantit oman haasteensa
ilman virtauksen jatkuvuudelle. Legato-laulussa
konsonantit rajoittuvatkin täysin sanarajoille, siten että
loppukonsonantti siirtyy seuraavan tavun konsonanttirykelmän alkuun
(esimerkiksi ensimmäisen vokaliisin alussa: /aa-ltsee-lsoo-lpuo/
).
Marchesin vokaliisien ensimmäinen harjoitus on, samoin kuin Vaccailla, se kaikista vaikein.
Mutta ensimmäiseksi se on laitettu sen takia, että se on harjoituksista kaikkein tärkein.
Messa di voce (ital. äänen asettaminen)
tarkoittaa laulutapaa, jossa aloitetaan
hyvin hiljaisesta äänen voimakkuudesta (pp) ja paisutetaan ääntä tasaisesti, kunnes
täsmälleen nuotin keston puolivälissä saavutetaan suurin voimakkuus (ff). Siitä palataan tasaisesti
takaisin hiljaiseen (pp) pysyen koko ajan samalla sävelellä.
Messa di voce on hyvin tärkeä äänen hallinnan harjoituskeino ja laulamisen taidon jaloimpia asioita. Koska ainoa asia, joka äänessä saa muuttua on sen voimakkuus (siis esimerkiksi intonaation, vibraaton, ja sointivärin tulee säilyä samana), asettaa se erittäin suuret vaatimukset äänielimistön tasapainolle. Etenkin äänen voimakkuuden tasainen vähentäminen on haasteellinen tehtävä.
Hyvä harjoittelukeino on kasvattaa voimakkuus yhdellä hengityksellä pianissimosta forteen
ja toisella palata fortesta pianissimoon. Erityisen tarkka huoli on pidettävä intonaation
säilymisestä, kun se tapaa äänen voimistuessa nousta ja hiljetessä laskea.
Tässä auttaa äänihuulten jännittyneisyyden tarkkailu. Kun äänen voima kasvaa, pitää niitä rentouttaa
ja hiljetessä huolehtia jännitteisyydestä, toisin sanoen siitä, ettei laulusta tule liian lepsua.
Muista säilyttää hyvä asento, ja pidä aina pieni ilmareservi äänen helponkuuloista lopettamista varten.
messa >> mettere = asettaa, aloittaa, laittaa (saada toimimaan)
mezza voce = puoliääneen
Portamentoksi kutsutaan äänen kuljettamista sävelestä toiseen kulkien kaikkien välisävelten kautta viipymättä yhdessäkään toista pidempään. Portamento auttaa yhtenäistämään rekisterit, sointivärin ja äänen voiman. Se tulee toteuttaa tasaisesti etenevällä liikkeellä. Nousevissa kuluissa tulee erityisesti välttää vokaalin avaamista. Portamento ottaa kestonsa lähtösävelen loppuosasta. Sen toteutusnopeus riippuu fraasin temposta.
Legatoa ja näyttävyyttä.
Tärkeää näissä harjoituksissa on säilyttää legato, mutta silti erotella sävelet varmasti toisistaan. Hahatuksia (/h/ vokaaleja erottamassa) tulee siis kaikin tavoin välttää.
Hidas valssi. Varottava triolisoitumista.
Staccato muodostetaan tarttumalla säveliin yksi kerrallaan.
Sävelet erotetaan toisistaan alukkein. Muista, että
voima saadaan aina lantiosta asti. Älä siis tee tekstiä
leuallasi vaan lantiollasi!
Marcato tehdään tukemalla jokaista ääntä erikseen irroittamatta tai pysäyttämättä niitä.
Ajattele toistavasi vokaali nuottikeston verran keskeyttämättä ääntä. Anna jokaiselle äänelle
pieni painelisäys vatsasta -> pallea laajenee. Ei välihengityksiä eikä hahatusta.
Marcaton harjoittaminen on hyväksi äänen sytyttämiselle sekä juoksutusten tarkkuudelle.